Kykkon luostarissa

Kyproksella on ties kuinka monta luostaria. Niissä ravaa turisteja etenkin huhtikuusta lokakuulle. Me, uteliaat muukalaiset, näpsimme valokuvia joka paikasta, ihmettelemme ikoneita, ihailemme puutarhan nuutuneita ruusuja ja säikymme tummakaapuisia nunnia ja munkkeja.

Turisti säntäilee luostarissa innosta puhkuen paikasta toiseen kuin kaupunkilainen eläintarhassa. Koko ajan on oltava valppaana, sillä koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi näkyy. 

Surettaa ajatella luostariin tämän maailman hälyä ja houkutuksia paenneita ihmisiä sillä turismin sesonkiaika alkaa taas olla käsillä. Munkit voivat onneksi paeta kammioihinsa. Nämä kuvat ovat Kykkon luostarista, jossa kävimme pienellä ryhmällä.

Jos turisteista onkin riesaa, niin heidän käynnistään luostari voi saada myös tuloja. Kykkon luostarissa on hieno museo, jonka pääsylippu maksaa muistaakseni 4,50 €. Jos jokainen turisti kävisi museossa ja ostaisi myymälästä vaikkapa euron kortin, kertyisi luostarille mukavasti tuloja vuoden mittaan. Myymälästä voi ostaa muitakin tuotteita, kuten koruja tai karoppisiirappia. 

Kykkon luostari on perustettu 1081, mutta alkuperäisistä rakennuksista ei ole mitään jäljellä. Ensimmäinen luostarirakennus paloi jonkun ressukan yritettyä häätää mehiläisiä savun avulla. Onneksi arvokas, evankelista Luukkaan maalaamaksi väitetty, ikoni saatiin pelastettua. Se on luostarin kirkossa, peitettynä. 

Luostari sijaitsee noin 1300 metrin korkeudessa ja sitä ympäröivät vuorenhuiput, joista osa kurottuu vielä korkeammalle. Vuoristoalueella on aina muutama aste viileämpää kuin muualla. Siksi hellepäivänäkin on otettava lämmintä vaatetta mukaan. Eikä luostariin sovi toki muutenkaan mennä helleasussa. Mutta jos olo luostarin portilla tuntuu alastomalle, ei hätää.

Suomalainen, isä Vasili, on nuorin luostarin paristakymmenestä munkista. Eilen hän vietti kanssamme pari tuntia kertoen luostarin historiasta ja munkin elämästä. 

Aika moni meistä herää ennen neljää aamuisin, mutta harva viitsisi lähteä tuohon aikaan aamupalvelukseen, etenkään jos pitäisi kulkea pitkin viileitä ja hämäriä käytäviä. Munkin elämän kurinalaisuus on aika kaukana siitä, mihin itse pystyisin, olkoonkin, että kahvia saa jo seitsemän aikaan aamulla.

Kuinka moni on muuten saanut aprillipilatekstarin munkilta?