Lasaruksen päivän kulkue Larnacassa.
&
Ikimuistoinen vierailu Lefkosiaan, Pohjois-Kyprokselle.
Seitsemän päivää jäljellä. Tämä saari
ei näytä lainkaan tiedostavat, että muutamme viikon kuluttua pois. Se tarjoaa
röyhkeästi huimia kokemuksia joka päivä.
Samalla
kun ihmettelen kaikkea näkemääni, tiedostan tuskallisesti; tämä oli viimeinen
kerta.
Saattohoidon
laatuun olisi nyt satsattava.
Ei itse loppu varsinaisesti pelota vaan se, että tulee kipuja.
2 kommenttia:
Paljon tsemppiä luopumisen tuskaan sinne! Kova paikka varmasti. Jos yhtään lohduttaa, niin täällä Suomessa alkaa kelit oleen kohdillaam ja kevät etenee kohinalla. Kyläillään sitten puolin ja toisin, kun olette asettuneet tänne.
-jossu-
Joo, toki on monta asiaa, jotka tekevät Suomeen paluun helpoksi, jopa mukavaksi. Mutta kun ei ole aiemmin ollut näin pitkään muualla, ei oikein tiedä, miten paluumuuttoon pitäisi henkisesti valmistautua. Puolen vuoden aikana hennot juurenalut ehtivät jo versota. Mutta ehkä käytän tämän loppuajan nauttimiseen enkä ruikuttamiseen. :)-Kiitos tsempistä kuitenkin!
Lähetä kommentti