Sen seitsemän muovikassia

Illat ovat täällä jo melko lämpimiä ja pimeä tulee vasta seitsemän jälkeen. Tämän ovat muutkin kuin minä huomanneet, sillä kahvilat ja ravintolat täyttyvät iltaisin ihmisistä. Ja koska meillä on ollut vieraita Suomesta, olemme tietysti  lähteneet iltaisin ulos syömään sen sijaan, että pönöttäisimme meidän 3+2 -keinonahkasohvillamme.

Ravintola/kahvila, Hani, sijaitsee vanhassa kaupungissa linnan takana. Suosittelen.

Tämmöinen elämäntapa alkaa jo tuntua housun vyötäröllä, ja kukkaro lurpottaa oudosti. Nyt, setäni lähdettyä Suomeen, olen kiduttanut itseäni iltapaastolla (jo yhden illan). Mutta kyllä tuli eilen kymmenen aikaan mieleen, että uuniperuna Croissanteriessä maistuisi. Ei sillä, että peruna maistuisi niin ihmeelliselle, että viitsisi kävellä kaksi kilometriä kahvilaan sen maun vuoksi. Vaan se, että on niin mukava olla yhdessä, tuttujen ja ventovieraiden kanssa. Täällä kun ei liiemmin ole niitä sukulaisia ja ystäviä, joiden luokse voisi piipahtaa iltaa istumaan milloin vain.

Lautasmalli on viime aikoina näyttänyt siis tältä. 

Olemme tutustuneet paikallisiin ruokiin. Esimerkiksi kleftiko, täkäläisittäin valmistettu lammasruoka, on tosi mureaa ja hyvää! Tätä oli haudutettu uunissa 11 tuntia. Mukaan tilattiin salaattiannos, halloumi -juustoa, sekä jukurttia. Yhtään lampaansilmää ei annoksesta löytynyt.

Joskus tekee mieli kunnon hiilarihöttöä. Niinpä päätimme eräänä iltana mennä syömään Limassolin ainoaan tietämäämme, gluteenittomia pitsoja valmistavaan, ravintolaan, Theotokos Workshop -pitseriaan. Paikka löytyi pienen etsinnän perusteella, mutta näytti ihmeen autiolta. Ovessa oli lappu: Olemme muuttaneet, uusi osoite on sejase, avaamme silloinjasilloin.  Viereisestä liikkeestä tuli mies hymy huulillaan todistamaan, että juuri äsken muuttokuorma lähti.

Että itse tehty pitsa, gluteenitonkin, voi olla hyvää!

Kun tekee ruokaa kotona, joutuu käymään kaupassa tuon tuostakin. Sitä kantamusten määrää... Eilen päätin tieteellisistä syistä jättää oman kauppakassin kotiin. Halusin todistaa kanssaihmisille, että täällä tuotetaan aivan liikaa muovijätettä, maitokin on muovipulloissa. -Niitä tosin voi kierrättää. Moneenko Prisman pussiin eiliset ostokseni mahtuisivat? Kahteen, eikö vain?

Tällä kertaa en ohjeistanut lähikaupan kassaneitiä, vaan annoin hänen pakata tavarat rauhassa, niin kuin täkäläiseen tapaan kuuluu. Alla kuva ennen ostosten purkua.

  Seitsemän muovikassia!