Haluan muistaa pitkäperjantai-illan ystävän puutarhassa sitruunapuun alla. Paikallisia herkkuja, keskustelua, yhdessäoloa tietäen, että toista tällaista tilannetta ei ehkä koskaan tule. Lähistön kirkon kellot kilkattivat kutsuvasti, siispä katsomaan.
Kirkko oli täynnä kuten Suomessa kiirastorstaina tai jouluyönä. Naiset näyttivät olevan erittäin hienosti puettuja. Lyhyet hameenhelmat vain viuhuivat ja korkkarit kopisivat kirkkotiellä. Pääsiäisen alla ihmiset kuulemma ostavat uudet vaatteet, jotka sitten puetaan päälle kun lähdetään kirkkoon. Alkavatkohan täällä siis alennusmyynnit tiistaina,? Vietimme joka tapauksessa melko ainutlaatuisen pitkäperjantaijumalanpalveluksen bysanttilaisen musiikin, tuohusten, erilaisten tuoksujen ja kauniiden ikonien ympäröiminä.
Tämä pitkäperjantai oli erityinen myös siksi, että mies palasi Suomesta tänne oltuaan muutaman viikon pois töiden takia. Vaikka montaa päivää Kyproksella ei enää ole jäljellä, on mukavampi lähteä täältä yhdessä perheellä pois. Lento oli Larnacassa vasta 00.40. Olimme puoleen yöhön asti Lasaruksen kirkon takana asuvien ystävien luona. Tässäkin kirkossa oli palvelus menossa.
Palasimme ystävien kotiin ja otimme vähän förskottia paaston päättymisjuhlan suhteen.
Siinä vaiheessa kun aloimme syödä ja kaivoimme uuno -kortit esiin en tuntenut enää lainkaan muukalaisuutta.
Tahdon muistaa pitkäperjantain, mutta mikä on ollut hiljaisen viikon mieleenpainuvin hetki? Täällä superlatiivien maassa se oli pienellä joukolla vietetty, koruton kiirastorstain kotiehtoollinen.
Hyvää pääsiäistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti