-että joku vislasi perääni kaupungilla.
-että täällä oli siivottu ja ruoka jälkiruokineen oli valmistumassa
kun tulin kotiin.-että mantelipuu kukkii.
Repusta löytyy. -Monta sielun sopukkaan tallentunutta tilannetta
ja kuvaa, joita ei haluaisi unohtaa.
Otin sentään kameran
mukaan kun lähdimme syntymäpäiväkahveille historialliseen Lanian kylään.
Kylässä oli eloisa tunnelma. Näkemämme ihmiset tervehtivät ystävällisesti.
Toisen romu, toisen aarre.
Mietin, että ovatkohan täällä asuvat ihmiset onnellisia. Kylä on niin kaunis ja ilmasto leppoisa. Mummot köpöttelivät pitkin katuja, kahviloissa ja kadun varressa istuskeli ukkoja, joku nainen käveli touhukkaana vesiämpärin kanssa. Jossain talossa nuori mies teki remonttia mummon katsellessa vierestä. Oli sellainen mukava meininki.
Mutta koskaan aiemmin en ole juonut syntymäpäiväkahvejani viiden kulkukissan,
yhden miehen ja kahden lapsen kanssa.
Mutta koskaan aiemmin en ole juonut syntymäpäiväkahvejani viiden kulkukissan,
yhden miehen ja kahden lapsen kanssa.
Ai, että kuka perääni muka vislasi?
Papukaija.






Ei kommentteja:
Lähetä kommentti