Reissupäivien jälkeen on mukava olla kotosalla. Olen istunut
terassilla auringon paisteessa ja tehnyt joulunpunaisiin sohvatyynyihin uudet
päälliset. Hih, tätä vielä mummona muistelen. Vai, apua, olenko jo tullut sellaiseksi?
Mutta söötit näistä tuli. En oikein osaa kuvitella näitä
tyynyjä Suomen kodin olkkariin, mutta tänne nämä sopivat hyvin.
Värejä olen aina rakastanut. Saan niistä energiaa. Värien
sekoittaminen keskenään on kuin tekisi sanoja kirjaimista, tai melodioita
nuoteista. Jos sisustaisin mustavalkoisesti, olisi se minulle vähän sama kuin
käyttäisin kirjoittaessani kahta eri kirjainta. Tällä yritän vain perustella
itselleni tätä värien kakofoniaa, mustavalkoisesta pitävät sisustajat älkööt tästä
närkästykö, vaan keksikööt omat perustelunsa valinnoilleen.
Kultakuumeessa on menossa todella mielenkiintoinen keskustelu siitä, miten
kulttuuriperintöä kannattaisi hyödyntää yritystoiminnassa. Edellisessä
postauksessani juuri tähän aihepiiriin viittasinkin. Paikallisen historian käyttö tuotteissa (Suomessa esim.
aalto-maljakot ja kalevala-korut) on taloudellisestikin kannattavaa. ”Historian
ja paikan taju auttaa sitomaan tuotteeseen kiinnostavia ja erilaisia
elementtejä”. Täällä historiaa ja siihen
olennaisesti kuuluvia erilaisia elementtejä hyödynnetään etenkin matkailubisneksessä ja
kuluttajana voin todeta, että se myy.
Jatkan kuuntelua ja keitän toiset aamukahvit. Ihanaa
päivää sinne, missä oletkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti