torstai 16. tammikuuta 2014

Kultaa, mirhamia ja kanankakkaa

 Niin paljon värejä,

  tuoksuja, 

ja hajuja.

Niin paljon ääniä,

makuja,

 
kohtaamisia.

Niin paljon tarinoita, 

ja hiljaisuutta.

Loistoa

  
kurjuutta, 

  välinpitämättömyyttä

 
 ja rakkautta.

 Ohikiitäviä hetkiä, huonoja

ja salaa otettuja valokuvia.

Mutta kun aurinko laskee oliivipuiden taakse, syttyy leirinuotio.
Ja mieli rauhoittuu.

Grillihiilen tuoksu ja käristemakkara. 
-Mitä muuta sitä suomalainen maailmalla kaipaa.







Ei kommentteja: