Kyläkierroksella

Eilen oli kyläkierrospäivä. Hieman ennen lähtöä vedenkeitin syttyi palamaan ja sähköt menivät poikki koko huushollista. Kyproslaiseen elämänmenoon tottunut tytär heitti tyynen rauhallisesti savuavan vedenkeittimen ovesta ulos ja mies ryntäsi samalla oven avauksella sähkökaapille laittamaan sähköt päälle. Sitten ruoanlaitto ja muu elämänmeno jatkui niin kuin mitään kummallisempaa ei olisi tapahtunut. Eikä ollutkaan, sillä se vasta kummallista olisi, ettei mitään kummallista tapahtuisi.

 Kellakin kylää.

Teimme siis vuokra-autollamme noin 60 km kierroksen. Ensin ajoimme Prastion kautta Kellakin kylään. 

Kellakin kylä on Limassolista alle 30 km päässä. Kylä on hyvin viehättävä ja sieltä löytyi taverna, jonka kaasuhellalla kiehui papuvihannessoppa. Koska ilma oli hieno, joimme tavernasta ostetut kahvit aukiolla ulkona.

 Kahvipaikka.

Astioita sisälle palauttaessani istui soppaa keittänyt nainen jonkun miehen kanssa syömässä oikein hyvälle tuoksuvaa keittoa vaalean leivän kanssa. Kuvaa en kehdannut ottaa juuri siitä pöydästä.

 

Jatkaessamme matkaa, löysimme Zoodochos Pigi-luostarin,
jonka portilla kävimme äimistelemässä pukeutumisohjeita.

Samalla kun kinasimme siitä, ovatko ruustinnan housut liian lyhyet vai tyystin sopimattomat luostariin, huomasimme, että paikka avautuu turisteille vasta tunnin kuluttua. Tänne siis uudelleen joskus toisella kertaa.

Asgatan kylästä löysimme auki olevan tavernan, jossa söimme hampurilaiset.
Aurinko paistoi ihanasti ja ruoka maistui.

Joka kylässä oli jotain ihmeteltävää.

Näissä oli piikkejä.

Eikä tämä pömpeli ollut niin kovin kauniin näköinen.

Mutta vesipiste oli oikein kaunis. Näitä on useassa paikassa.

Viimeinen leposija hulppeissa maisemissa. 

Pienen tytön haudalta. 

Kylät vaikuttivat iltapäivällä hiljaisilta, muuallakin kuin hautuumaalla. Olivatkohan ihmiset töissä kaupungissa? Ne harvat kyläläiset, joita kohtasimme, olivat ystävällisen oloisia. Sain sellaisen käsityksen, että iltaisin ihmiset tulevat istuskelemaan kahviloihin ja tavernoihin. Tämä täytyy joskus toiste tulla tarkistamaan. Nyt on aika lähteä kotiin päin.

Olimme kotona juuri auringonlaskun aikaan. Ajatuksissani haaveilen jo seuraavasta kyläkierroksesta. Olisin haltioissani, jos löytäisin jostain virkkaavia mummoja. Tällä kertaa haltioiduin männynkävyistä, pelargoneista, tuulikelloista, ränsistyneistä rakennuksista, ja kuihtuneista ruusuista. Oikeastaan melkein kaikesta näkemästäni.
Asiallista tietoa kylistä löydät täältä.