maanantai 3. helmikuuta 2014

Kiitti, mulle riitti





Olemme päättäneet muuttaa toiseen asuntoon. Huomasimme nimittäin yhtäkkiä, etteivät kotimme monet pikku ongelmat enää tunnukaan niin pieniltä ja hauskoilta. -Ei edes keittiön homeremontti. Mitattuaan komeron kaksi kertaa (noin kuukauden välein) tuli  lopulta joku ukko 10 cm liian kapean peltilevyn kanssa, laittoi sen vanhan, kostean, likaisen ja haisevan levyn päälle roskiskaappiin. Vaikka kuinka yritin asennoitua, että onhan tämä nyt leppoisampaa kuin vaikkapa syöpähoidot, alkoi tympäistä liikaa. Lopulta ilmoitin vuokraajalle, että haluamme vaihtaa parempaan asuntoon. Nyt se on toivottavasti löytynyt. Ainakaan siellä ei haise home kahden nuuskintakäynnin perusteella.

Olimme eilen lähdössä kirkkoon kun asuntomme vuokranantaja ilmotti, että joku porukka tulee kohta katsomaan asuntoamme. Kauheassa kiireessä siivosimme koko huushollin, jopa vuoteet piti sijata. Tytär jäi kotiin, koska ei ole kiva, jos asuntoon tullaan ilman, että isäntäväki on paikalla.

Lopulta asuntonäyttelyyn saapui vain kaksi kissaa. Tulivat pation ovesta ja pitivät kuulemma aikamoista mekkalaa. Tuumasivat varmaan, että "Tää ei oo meidän tyyliä ollenkaan, onko täällä edes rottia".  Ymmärsivät suomenkielisen pyynnön poistua välittömästi paikalta. 


Nyt jatkan pakkaamista. Miten tätä tavaraa voi olla näin paljon?

Ei kommentteja: