Omituisuuksia vedenpinnan ylä- ja alapuolelta

Olenko muistanut kertoa, että

-Täällä kuuluu vastata puhelimeen että "hello" tai "haloo", tai jotain. Omaa nimeä ei ainakaan sanota.

-Ravintoloissa ja kaupoissa ei välttämättä ole avaamis- tai sulkemiskellonaikaa. Lafka menee kiinni sitten kun asiakkaat häipyvät. Katsoin netistä erään ison ruokakaupan aukioloaikoja. Sivuilla luki kreikaksi ja englanniksi: ”Olemme auki aamuvarhaisesta iltamyöhään”.

-Täällä on hirveästi kirkkoja. On isoja ja pieniä, veden ylä- ja alapuolella olevia. Mutta niistä joskus toiste enemmän. 

Tästä kirkko jää välillä tornin tummaa raitaa myöten vedenpinnan alapuolelle.

-Sisällä asunnoissa ollaan yleensä kengät jalasssa, ainakin oleskelutiloissa. Aluksi tuntui tosi kamalalle mennä jonkun olkkarin lenkkareissa, mutta se älämölö, joka nousee kun yrität ottaa kenkiä pois...

-Täällä on ilmassa Saharan aavikoilta tuulten mukana kulkeutuvaa hiekkapölyä. Tai olisikin vain ilmassa. Sitä saa luututa päivittäin esim. pihakalusteiden pinnasta pois. Koska päivisin  pidetään ikkunat ja ovet auki, kulkeutuu pöly lattioille ja sukanpohjat ovat mustana, ellei pidä niitä kenkiä jalassa.

 Tämä hiekka on Välimeren rannasta. Kävin eilen erään rantaravintolan vessassa toteamassa, että eipä mulla taaskaan ole vessahätä, vaikka ensin luulin. 

-Lattioiden pesuvesi heitetään ovesta ulos. Ei sitä viemäriin kaadeta, sen hiekkapölynkö takia? Olen muutaman kerran joutunut vähän steppailemaan kaduilla kävellessäni...  Kurjinta on silloin kun meidän naapurit pesevät lattioita. –Asumme nimittäin korttelin matalimmassa kohdassa. Sanon silti siivouspäivänäkin naapurille iloisesti päivää. Olen huomannut, että sitä tulee itsekin paremmalle tuulelle kun puhuu toisille iloiseen ja ystävälliseen sävyyn. 

Eilen minut sai iloiseksi ravintolan viereiseen pöytään istunut valkotakkinen, rehevämuotoinen madame . Olimme juuri poislähdössä kun hän kysyi hymyillen: ”Puhutko englantia, oletko Unkarista”?” Jees, nou”. –minä murahtelin. Hän toivotti iloisesti hyvää päivän jatkoa ja vakuutti, että "was nice to meet you". Tuntuihan se mukavalle ja minäkin jo hymyilin. 

 Hetki ennen madamen saapumista

Meillä Suomessa opetellaan laukomaan kohteliaisuuksia omalle peilikuvalle. Jostainhan se on aloitettava. Tässä lainaus väestöliiton nuorille suunnatuilta sivuilta: "Aloita aamusi sanomalla peilikuvallesi jotain mukavaa. Kerro itsellesi, että päivästä tulee ihana ja kaikki mihin ryhdyt, onnistuu! Olet ansainnut positiivisen palautteen itseltäsi, ja se antaa sinulle energiaa koko päiväksi". Minulta tämä ei olisi tänään onnistunut, koska tiputin peilin ja se hajosi. Meille ikääntyneille tämä on monin verroin haasteellisempaa, monessa mielessä. Mutta kuin tilauksesta, kuten aina isomman tai pienemmän katastrofin tullessa, masterin auton ääni kuului pihasta. Lähdin viemään peilinkehyksen palasia roskikseen. Master ottaa asennon ja vetää lippaan. Mutta minä yllätän ja hymyilen: "Morning, how are you!" Mitä sanookaan master? "You are so nice today”. 

Huomenna kyllä kokeilen sanoa tuon peilikuvalleni, jos talosta vielä ehyitä peilejä löytyy. Menee päivä paljon leppoisammin.

Mitähän mukavaa sanoisin teille, jotka tätä blogia seuraatte, tai satunnaisesti luette. Kolmetuhatta käyntiä tuli tänään täyteen blogissani."Oli mukava kun kävit, tervetuloa uudelleen!"

Auts. Menin muokkaamaan noita tykkään/en tykkää -hymiöitä. Yritin lisätä en -sanan :( -täppiin. -Kaikki täppäykset hävisivät taivaan tuuliin. :( -naama saa nyt lähteä. Jaetaan mieluummin sitä hymyä :)