Tanssii ruusujen kanssa

Eli yksi ihana päivä Kyproksella. Piiitkä postaus.

Vain hetki sitten se kurottui ylväästi kohti taivasta, 

mutta nyt se nuupottaa hieman jo väsyneen näköisenä. 

Se on kärsinyt välillä kuivuudesta, välillä rankkasateista. Tuulet ovat yrittäneet katkaista sen varren ja tarttua apposen auki oleviin terälehtiin. Sen loistokkaimat hetket eivät enää palaa,
mutta se ei ole vielä luovuttanut kuningattaren kruunuaan muille.

 Sillä se  tuoksuu vielä kesältä ja siihen on tullut uutta mystistä voimaa.
Sellainen on viisikymppinen nainen, eikö vain? -Tai ruusu luostarin puutarhassa. 

Agios Georgious tou Alamanoun luostarissa on upea puutarha, jossa kasvoi ruusujen lisäksi mm. pensasmustikkaa.

 Olisi tehnyt mieli maistaa, mutta luostarin terassin varjoissa vilahti musta viitta juuri kun kumarruin.

Poislähtiessä kurkin vielä haikeana puutarhaan.

Meri oli riehakas, vaikka sää ei tuntunut ollenkaan tuuliselta.
Aallot paiskautuivat rantakiviin niin, että ilma oli sakeana vesisumusta.

 Mittakaava hahmottuu kuvan oikeassa ylälaidassa näkyvän ihmisen ja auton avulla.

Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

Aaltojen paiskautuessa rantaan, kuului kallioiden lomasta syvä kumu, joka oli melkeinpä pelottava. Luonnon voimat ovat valtavat. Söimme täällä ”lounaan”, eli eväät matkatessamme luostarista kohti Lefkaran kylää.

 Tervetuloa! Useammassa ulko-ovessa oli avaimet paikoillaan. 

Kylän yleiseltä parkkipaikalta. Oliko joku istuttanut juuri laventelin?

Lefkaran kylä on noin 40 km päässä Limassolista. Kylä muodostuu kahdesta eri kylästä, kuten niin monet muutkin vuoristoisen alueen kylät. Ylempi alue on Pano Lefkara, alempi Kato Lefkara.

 Vesipisteellä.

Sanotaan, että sininen väri karkottaa kärpäsiä.

Mutta ei pidä loitolla ajan hammasta. 

Toivottavasti kukaan ei aja nyt vastaan.

Kadut ovat hyvin kapeita. Ja joka paikassa on kukkia

sekä tietysti kissoja.

Kylässä turisti voi ostaa hopeakoruja sekä käsitöitä, joita naiset tekevät katujen varsilla. Koska nyt on ”talvi”, istuivat naiset sisällä, mutta turisteja huomattuaan kutsuivat sisälle ja esittelivät auliisti työntekoaan ja aikaansaannoksiaan. Toiveissa oli tietysti saada kauppaa hierottua. 

Koruompeleen tekijän koti.

Legendan mukaan Leonardo da Vinci kävi Kyproksella v. 1481 kuningattaren, Catherine Cornaron, vieraana ja hankki Lefkarasta ison alttarivaatteen Milanon tuomiokirkkoon. Nämä liinat, joita kylässä vieläkin tehdään "Vincin mallilla", ovat kyllä kauniita. Mutta..

Kirjekuoren kokoinen liina maksoin yli kympin, A3 –koko oli jo yli sata euroa. Sellaisen tekemiseen menee erään mummon kertoman mukaan noin kaksikymmentä päivää. Eli ei päätä huimaava tuntipalkka tästä tule. 

Ei ole niin pientä kyläpahaista, ettei siellä olisi kirkko tai kaksikin. 

Holy Cross church eli Pyhän ristin kirkko on Pano Lefkarassa.

 

Kirkosta poistuttaessa oli lähdettävä etsimään ruumiin ravintoa.

Löysimme ihastuttavan tavernan, jossa paloi tuli takassa!