Poika tuumasi eräänä iltana, että hommaa haudalleen
ilmaisen Wlanin, että edes joku tulisi sitten käymään. Minusta idea oli suht. järkevä,
ottaen huomioon, mitä kaikkea ihmiset haluavat haudoillensa laittaa. Mutta se
myös laittoi ajattelemaan tätä nykyajan yhteydenpitoa, tai sen puutetta.
Mahdollisuuksiahan on valtavasti, mutta kokevatko ihmiset, että he ovat vuorovaikutuksessa?
Minulta on kysytty, että korvaako blogini kirjoittaminen yhteydenpidon ihmisiin. Ei korvaa. Mutta kun ottaa huomioon, että minulla on tytär,
vanhemmat, monta sisarusta puolisoineen, liuta tätejä ja setiä,
mieheni suku, sekä monia muita ihmisiä, joiden kanssa olisi mukava olla vuorovaikutuksessa, niin onhan tämä aika helppo ja edullinen tapa ilmaista, että
elossa ollaan. Jokainen voi kaiken lisäksi itse päättää, kuinka ison osan minä kuulumisineni vien hänen ajastaan, tai milloin se tapahtuu.
Blogin kirjoittaminen on minulle mieluinen ja tähän tilanteeseen sopiva tapa kertoa elämästäni heille, joita se kiinnostaa. Olen kirjoitellut tätä aamuisin yleensä kuuden ja kahdeksan välillä kun muut nukkuvat ja on sopivasti omaa aikaa. Kuinka moni haluaisi tuohon aikaan keskustella kanssani vaikkapa skypessä? Skype on loistava keksintö, mutta ei toimi aina ongelmitta. Usein koko keskustelu menee siihen, että karjutaan, "kuuluuko", "kuuluuko nyt", "no nyt kuuluu", ja sitten kun kuuluu niin aletaan ihmetellä, että miksi kuva ei näy, vai näkyykö se, ja lopulta koko yhteys menee poikki. Skypekään ei korvaa kahden ihmisen välistä keskustelua, kun yleensä molemmissa päissä on liuta ihmisiä, jotka haluavat kuulla ja nähdä kaiken.
Laitoin luuriini Viberin. Tai mies sen asensi. Sillä
soittaminen ei myöskään suju aina ongelmitta. Ja molempien pitäisi olla
nettiyhteyden päässä samaan aikaan, aivan kuten skypessäkin. Ja onhan vielä WhatsApp. Se on minun mielestäni kätevin tekstareiden ja valokuvien jakamiseen esim. eri ryhmissä. Meillä on kotiväen ryhmä, sekä sisarusteni ja heidän puolisoidensa kanssa sukuryhmä. Tähän saa nopeasti jaettua tietoa useallekin ihmiselle yhtaikaa. Haittapuolena on jatkuva piippaus luurissa, kun on oikein kiihkeä hymiöiden vaihto menossa. Itse laitoin sadannen viestin jälkeen toiminnon äänettömälle. Eli katson viestit vasta sopivan hetken tullen.
On siis hyvä, että on erilaisia mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa
ihmisten kanssa. Vuorovaikutuksessa. Niinkö kirjoitin ;) Blogini kävijämäärä on tätä kirjoittaessa noin 650 ja postauksiini on tullut muutamia kommentteja. Niitä on ollut mukava lukea ja vastaankin
niihin mielelläni. Pidetään yhteyttä, tavalla tai toisella! Hyvää itsenäisyyspäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti