Haltioitumista ja hallanvaaraa

Näyttää tulleen tavaksi, että kerran viikossa menen muutamaksi tunniksi yksin vanhaan kaupunkiin rentoutumaan. Hiippailen kameran kanssa katuja edestakaisin, kurkin sisään avoimista ovista ja ikkunoista,
 

käyn originelleissa putiikeissa ja ennen kaikkea istahdan kahvilaan, kun kahvihammasta alkaa pakottaa.

Olisi pitänyt muistaa kertoa tästä Masterille. Hän  nimittäin kävi meillä aamulla apupojan kanssa. Tilanne näytti äkkiseltään vähän koomiselle, kun oven avasin. Mutta toisaalta, mitä hassua siinä on, että maanantaiaamuna oven takana seisoo kaksi kyproslaista miestä sähköpatterit kainalossa, iloisina kuin joulupukki. Tännehän on ennustettu kylmiä ilmoja, vuoristoalueille jopa lumisadetta. Aamut ja illat ovatkin olleet jo tosi viileitä ja ulos mennessä on laitettava takki päälle.

  Sydämessä sykähtää aina kun näen pelargoneja. Nämä eivät pienistä viimoista välitä.

Miten tästä nyt pääsisi luontevasti kaartamaan siihen, että löysin aivan ihanan käsilaukun. Väittivät tämän olevan aitoa nahkaa, ja sille se tuoksui ja tuntuikin. Hinta 19,90 €. Putiikki on alueella, jossa on kaikenlaisia krääsäliikkeitä naispuolisten turistien riemuksi.

Laukkukauppa

Kun käteinen alkoi loppua oli suunnattava rantakatua kohti, eli lähdettävä kävelemään siihen suuntaan, mistä katu viettää alaspäin. Päivä oli tummunut illaksi muutamassa minuutissa.