Aamuhämärissä

 Nyt pelittää

Nousin tänään varmuuden vuoksi hieman ennen kuutta aamukahvin keittoon, koska ikinä ei voi tietää, mihin aikaan ovelle koputetaan ensimmäisen kerran. Eilen ovelta kuului varovainen koputus hieman ennen kymmentä. Se on melko aikaisin, jos ottaa huomioon, että oli lauantai ja juhlapäivän jälkeinen aamu. Olimme nimittäin itsenäisyyspäivän vastaanotolla Nicosiassa. Siellä oli kymmeniä saarella asuvia suomalaisia suurlähettilään kutsumina.

Mutta ovelta siis kuului koputus. Master seisoo siinä nolon näköisenä, aivan kuin tietäisi, että muu perhe nukkuu vielä. Pyytää anteeksi ja kuiskaa, että hänen olisi mentävä keittiöön. No, mikäpäs siinä. Minulla oli projekti menossa olohuoneessa, joten hän sai rauhassa touhuta keittiössä. Sieltä kuuluikin melkoista meteliä, joten ymmärsin jotain isompaa olevan tekeillä. Kohta Master tulikin olohuoneeseen ja katsoi vähän ihmeissään minua ja sohvia, jotka olen siirtänyt keskelle lattiaa vaihtaakseni niiden paikkaa. -Enhän voinut tietää, että joku tulee meille juuri nyt, kun saan sisustusinspiraation. Master kuiskasi hiljaa, ettei kukaan vain heräisi, että "I´m sorry, I must rnnnn little". Ymmärsin, että laukussa, joka hänellä oli kädessään oli jonkinlainen ääntä pitävä työkalu ja sanoin, kuten tämmöisessä tilanteessa kuuluu: "No problems". Kohta kuuluikin armoton jyrinä keittiöstä.  Ennen kuin kello oli yhtätoista, oli meille upotettu keittiön työtasoon uusi hella. Sukkelaan kävi, ottaen huomioon, että olimme odottaneet tätä lähes kaksi viikkoa.

Kun Master oli lopettanut työnsä, kuiskasi hän sotkun keskeltä (vaikutti siltä, että koko muu perhe nukkuisi edelleen), että ymmärtää tosi hyvin, jos olen nervous. No, problems. Keitän vain kupillisen kahvia, enkä ole enää ollenkaan nervous. Siihen Master huolestuneen näköisenä, että voisi olla hyvä mennä nyt johonkin kahvilaan. Sanoin, että jos olisin hyvin nervous, ottaisin polkupyöräni ja kävisin ajelulla. Se ainakin auttaisi. Minua nauratti kamalasti, mutta hän meni aina vain huolestuneemman näköiseksi. Täällä ei nimittäin juuri kukaan pyöräile vapaaehtoisesti. Eilen satuimme näkemään ryhmän pyöräilijöitä. Heidän perässään ajoi auto hätävilkut päällä, niin että saattoivat rauhassa polkea ajokaistalla. Muutakaan ajopaikkaa ei pyöräilijöille näillä kulmilla oikein ole, ellei ole valmis nousemaan pyörän selästä tuon tuostakin, kun eteen sattuu esteitä, kuten palmuja tai kävelytielle parkkeeranneita autoja.

Olisi muuten kamalaa, jos joku kaataisi puut kävelyteiltä. Ne ovat niin kauniita. Ettehän kaada niitä. Mieheni voi aivan hyvin ajaa perässäni hätävilkut päällä, jos kyllästyn väistelemään esteitä, kuten puita tai jalankulkijoita kävelytiellä.

Mutta joka tapauksessa uusi hella toimii. Kaikkia levyjä voi käyttää, eivätkä sähköt siltikään mene poikki koko talosta. Se on luksusta, jos mikä.

Sain laitettua joulukortit postiin. Koska halusin niihin ehdottomasti joulumerkin, tuli niihin aika monta merkkiä. Mutta noista tuli tosi söpön näköisiä, vai mitä?