Olet tässä

Uudenvuodenaattona 2012

Olet tässä. Näin sanotaan opastaulussa. Ei ole hyvä jäädä liiaksi harhailemaan menneissä. Mutta moni meistä käy varmaankin jollakin tavalla läpi kulunutta vuotta. Joillakin siihen kuuluu sairautta, joillakin kulunut vuosi on onnellisten perhetapahtumien merkkivuosi. Itselläni pyörii mielessä viime vuodenvaihde. Poika sairaalassa. "Jos osumme tuohon verisuoneen, on se varma kuolema". Kirurgin kylmät sanat ennen leikkausta. Itkemme, rukoilemme, hyvästelemme ja sanomme toisillemme niitä sanoja, joita pitäisi joka päivä sanoa. Seison sairaalan ovella pois lähdössä, poika tulee vielä kerran kaulaan ja sanoo ihanimmat sanat ikinä.

Sitä vain kantaa mielessään kaikkea tapahtunutta. Halusipa tai ei. -Kuten sitäkin, että kun  MyMall:ssa käydessäni viimein löysin vaatekappaleen, joka mahtui kunnolla päälleni, luki merkkilapussa:

 

Jokainen uusi päivä on suuri lahja. Uskon, että ensi vuodesta tulee hyvä! Ei se, että saa haluamansa, vaan se, että haluaa saamansa. Näin on joku viisas sanonut. Yritän soveltaa tätä myös siihen puseroon, joka lopulta mahtui päälle. :)
 

Oikein hyvää uutta vuotta jokaiselle!

En malta vielä lopettaa. Päiväkirjasta löytyi seuraava merkintä vuoden takaa:

 Iltarukous tällä kertaa Taysissa. ”Anna meille  enkeleitä”. 

Sopii tähänkin vuoden vaihteeseen. 

Niin, ja kiitos niistä enkeleistä!

Knitting meeting

Käsityöblogista haaveilu on mielestäni aivan yhtä tarpeellista keski-ikäisen rouvan kehitykselle kuin hevoshulluus lapselle. Enkä ollut lapsena hevoshullu, joten asiaan tulee jollain tapaa pikimmiten puuttua. Kohta alkaa nimittäin olla liian myöhäistä saada onnellinen keski-ikä, lapsuudesta nyt puhumattakaan. Eilen, lähtiessämme rieukuttamaan vanhinta tytärtämme turistinähtävyyksien pariin (enää neljä päivää aikaa), vilahti katukuvassa jotain hyvin mielenkiintoista. Ja siksi tässä tulee ensimmäinen käsityöaiheinen bloggaukseni.

Lankakaupppa! Ensimmäinen täällä Limassolissa näkemäni. Olen nähnyt neulelankoja vain yhdessä liikkeessä. Saarelle ei selvästikään haluta turisteja, jotka vain istuvat sohvalla ja neulovat. Tämäkin liike sijaitsee melko kaukana turistialueen ja keskustan ulkopuolella. Niin kauniisti kuin ikinä, pyysin miestäni pysähtymään hetkeksi ja koska hänellä ei ollut aikaa ajatella, hän pysähtyi!

Oi, miten kiva liike. Tänne voi siis tulla istuskelemaan ja neulomaan. Muttei mielellään vain heilumaan kameran kanssa, hihkumaan ja haistelemaan lankoja. Myyjä kyllä lupasi minun kuvata, mutta tuiman näköinen mies tuli kysymään, mitä aion tehdä kuvilla. Niin toki minäkin tekisin, jos vaikkapa puolisoni istuisi neulomassa ja joku hörhö ottaisi hänestä valokuvia. Mutta joka loppujen lopuksi kolme ihanaa lankakerää ja bambupuikot vaihtoivat omistajaa.

En enää koskaan neulo mitään kolisevilla ja kylmillä metallipuikoilla. Näillä oli niin mukava neuloa. Minulla on kohta uudet säärystimet. Jeah!

Ai niin. Ohje pitää olla.

 Jos tämä on ensimmäinen säärystimesi tai sukanvartesi, kysy neuvoa kokeneemmalta. 

Neulo sen jälkeen mallitilkku. Luo sitten tarpeellinen määrä silmukoita, neulo muutama kierros ja pura. Tee tämä kolme kertaa. Sen jälkeen aloita työ luomalla kokeneemmalta saamasi ohjeen mukainen määrä  silmukoita.
 Päätä, kun varsi on sopivan mittainen.

Joulun sulattelua. Sohvalla.

Niinhän siinä kävi, että aatonaattona rösähti sohva. -Tuo melkeinpä rakkaaksi tullut, ja muutamille päikkäreillekin minut tuuditellut, muhkurainen keinonahkasohvamme. Sen toinen pää (minä en istunut siellä juuri tuolloin) vain tipahti alas, eikä mitään sen kummempaa tapahtunut. Mutta laitoin kuitenkin tekstarin asunnon vuokranantajalle, eikä aikaakaan, kun master oli täällä työkalupakkeineen.

Minä sanoin kiusallani masterille, että uusi sohva olisi kyllä kiva. ”No problems”, minä ensin korjaan tämän, sitten te (katsoi minua ja kahta tytärtäni) istutte tähän, ja sitten soitetaan vuokranantajalle. Juuri silloin soi puhelin. Viiden kilon joulukinkku olisi valmis haettavaksi kinkun suolaajalta. Kerroin tämän masterille, koska halusin testata, pystyykö hän käyttäytymään korrektisti joka hetki. Kyllä pystyy. Toivotettuani hänelle hyvää joulua, hän kuitenkin virnisti ja sanoi: ”See you tomorrow”.

Mutta sohva on kestänyt joulunpyhät. Narisematta.

 Joulupukki saapui Germasogeyaan Suomesta helikopterilla.

Kinkusta tuli oikein hyvää, mutta koskaan aiemmin emme ole joutuneet paistamaan erikseen potkan (tai mikä lie) ylä- ja alapuolta. Kävi nimittäin ilmi, että uunin alavastus ei toimi. Liha oli tosi mureaa oltuaan kymmenen tuntia uunissa. Pullatkin jäivät alapuolelta vaaleiksi. –Mutta maistuivat hyvälle!

Lumesta ei tietoakaan. Mutta enpä sitä tänä jouluna kaivannutkaan.

Joulusauna jäi tällä kertaa väliin. Mutta hyvänä korvikkeena kävi aamuinen juoksulenkki 20 asteen lämmössä. Lenkillä näin erään puiston laidalla melko erikoisen joulukuusen. Mielestäni tässä kuusessa on aika riipaiseva viesti.

Olimme aattona suomalaisten joulukirkossa St Catherinen kirkossa. Kirkossa oli rauhallinen tunnelma ja paljon herkistäviä ja puhuttelevia elementtejä. Alussa sytytettiin kynttilät poisnukkuneiden muistoksi, haudoille kun ei täältä päästä. Lopuksi lauloimme ”Maa on niin kaunis” –virttä kulkueessa ulos mennessämme, virsi jatkui vielä ulkona rantakadun varrella.

Kävimme jouluyönä koko perheellä kävelyllä yhden aikaan, 16 asteen lämmössä. Oli ihanaa.Yksi mopopoika huristi ohi ja hoilasi isosti ajaessaan. Ei varmaan huomanut meitä pimeässä.

Tähän jouluun kuuluu paljon mieltä lämmittäviä asioita. -Ystävien ikkunalaudalle jättämät kruununvuokot ja appelsiinit, viestit ja kortit Suomesta, joulukirkko, hyvän joulun toivotukset tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa, päiväkävely ystävien kanssa ja tapaninpäiväkahvit pappilassa. Paljon lämpöä ja hyviä sanoja. Ihaninta on ollut kuitenkin se, että oma perhe on koolla.

Vuosi sitten ei olisi uskonut, että nyt olemme tässä. Olimme juuri joulun alla saaneet tiedon pojan leikkausajankohdasta. Minua liikuttaa kun nyt katson poikaa ja sitä iloa, mikä hänellä ja meillä kaikilla on tänä jouluna siitä, että hän on selvinnyt niin raskaasta sairaudesta ja rankoista hoidoista. Tunnen myös edelleen surua kaikesta tapahtuneesta ja pelkoa siitä, että joutuisimme kokemaan uudestaan jotain tällaista. Tämä kokemus ei tappanut, mutta ei kyllä vahvistanutkaan.

Koin erityisesti vuosi sitten että joulussa on jotain ihmeellistä valoa ja iloa, mikä tunkee surun ja pelonkin läpi. Tällaista kokemusta toivon tänä joulun aikana kaikille niille, joiden elämässä on nyt surua.

Myötätuulta!

Siivouspäivä Germasogeian kylässä.

 Kuvat on otettu 18.12. Ei kovin talvinen sää ollut.

Asuinkuntamme Germasogeya ansaitsee oman postauksensa. Germasogeya (Yermasoyia) on yksi Limassolin alueeseen kuuluva kunta. Sillä on muutama kilometri rantaviivaa, jonka läheisyyteen on muodostunut turistien suosima asuinalue lukuisine hotelleineen, ravintoloineen ja kauppoineen. Muutaman kilometrin päässä rannikolta pohjoiseen sijaitsee Germasogeyan viehättävä kylä. Siellä asuu noin 2000 ihmistä, mikäli turistioppaan selostuksesta oikein ymmärsimme.

Germasogeiaan järjestetään keskiviikkoisin bussiretkiä. Tähän olenkin viitannut jossain aiemmassa postauksessa. Kylään pääsee toki myös kävellen tai autolla. Joku bussikin sinne kulkee. Nämä keskiviikon turistiretket ovat hauskoja, sillä niihin osallistuu turisteja eri maista. Retki on maksuton ja opastus tapahtuu englannin kielellä. Retkille kannattaa ilmoittautua etukäteen rantakadun infokioskilla.

Siivousmoppi kuivuu aitaa vasten.

Germasogeyan kylä on siisti ja siellä siivotaan ja pyykätään ahkerasti. 

Ainakin keskiviikkona vaikutti siltä. 

Kylässä on koulu, päiväkoti,pieni kauppa, kioski ja tietysti kahvila, jossa oli muutama ukko pelaamassa korttia. Lähtivät tupakkitauolle kun menimme sisään.

 

 

 

Kupillinen Nescafea maidolla maksoi 2€. Mukaan sai piparin.

Kylästä löytyy myös kulttuurikeskus, joka on suosittu siviilivihkimispaikka. 

 

Täällä saisi hienoja vihkikuvia. Taustalla häämöttää Saint Paraskevisin kirkko.

 

 Kulttuurikeskuksen sisätilassa on käsitöitä kehystettynä seinällä. Näitä naiset ovat varmaan tehneet portailla tai tuoleillaan katujen varsilla ja samalla juorunneet naapureiden kanssa.

Kylä on todella ihastuttava vanhoine rakennuksineen ja pikku kujineen. Järin leveitä kävelytiet eivät ole täälläkään. Ja kun tähän yhdistää autojen villin pysäköinnin, on liikkuminen täälläkin melko haasteellista. Suojeluskenkeleitä tarvitaan.

 

Vanha ortodoksinen kirkko on näkemisen arvoinen paikka. Se on muutaman neliön kokoinen, kellarimainen tila, joka on nykyään museona. 

Kylässä on myös uudempi ortodoksinen kirkko, Saint Paraskevis. Se on hyvin kaunis ja vaikuttava. Kirkossa oli menossa siivous ja siellä tuoksui puhtaalle.

Hopeat oli nostettu, tai paremminkin laskettu, pöydälle puhdistamista varten. 

Tätä ei varmaan tehdä kovin usein.

Kirkoissa pidetään huolta arvoesineistä. Myös musiikki kuuluu näihin aarteisiin. Tämän todistaa vaikkapa se miljoonan suomalaisen joukko, joka on tämänkin joulun alla kokoontunut kirkkoihin yli 30 maassa laulamaan perinteisiä ja uudempia joululauluja.

 

 Mitä nöyrimmästi kumarran (saadakseni tuon upean kruunun mahtumaan kuvaan) ja toivotan sinulle hyvää joulunaikaa!

Le vent Home ja muuta hysterisoivaa.

Koto-Suomessa olette jo viikko kaupalla lukeneet joulumainoksia ja lelukauppojen kuvastoja, jotka muistuttavat lähestyvästä joulusta. Meillä kun ei ole postilaatikkoa, niin on tyytyminen Ikean adventikynttilöihin,
joita katselemme iltaisin.

Päivän pimetessä syttyvät myös lukuisat jouluvalot kaupungilla
 muistuttamaan ihmisiä lähestyvästä juhlasta. -Kulutusjuhlasta.

Kaupat ovat täynnä kaikenlaista joulukrääsää.

Ja kahvilat on somistettu jouluteemaan.

Ei siis ole ihme, että tänäkin vuonna lankean joululahjahysteriaan, vaikka kuinka vakaasti ajattelen, että joulunaluspäivänsä voisi viettää leppoisamminkin kuin kiertelemässä kauppoja. Uhrasin asialle puoli päivää ja täytyy tunnustaa, että nautin. Ei ole pakko mennä kauppakeskuksiin ja marketteihin. Vanhan kaupungin kujilla joutuu vähän kävelemään lahjalöytöjensä eteen,
 

mutta vastineeksi saa kokea hauskoja elämyksiä. Ja löytää kivoja putiikkeja.

 

 
Le Vent Home on juuri avattu, persoonallisia käsitöitä myyvä liike vanhan kaupungin tuntumassa. Liikkeessä myydään eri henkilöiden valmistamia tuotteita. Ja ostokset pakataan kauniisti, mikäli sattuu olemaan aikaa. Nyt sitä oli koska jouduin hakemaan käteistä aika kaukaa. Täällä ei käynyt pankkikortti.

Se, ettei omista postilaatikkoa, ei tarkoita sitä, etteikö postia silloin tällöin tulisi. Tätä kirjoittaessani pörähti skootteri pihaan ja keittiön oven edestä löytyi mainos! Jippii! -Mikä parasta, emme taida tänäkään jouluna jäädä ilman kinkkua.

Sika. Se meille joulun tuo?

 

Pystykomppausta ja basaari Nicosiassa

En nyt sanoisi, että normipäivä. Mutta alkoi peruskuvioilla. Naapurin pyykkitupa pyörähti käyntiin ennen seitsemää, ja yhteentoista mennessä oli Master käynyt täällä jo kaksi kertaa. Hän teki pari pikku hommaa;  avasi vessan lavuaarin tukoksen ja kiinnitti eteisen seinään vaatenaulakon. Hän nauroi iloisesti kun harjoittelin  joululauluja (papiljotit päässä) samalla kun hän porasi reikää kiviseinään. Hymy ei siis voinut johtua kauniista musiikista.

Siinä, että on käynyt Ikealla, ei ole myöskään mitään erikoista. On kuitenkin huomionarvoisaa, että minulla meni siellä tällä kertaa vain noin 6 € rahaa. 

Makarios Avenue.

Loppupäivä jääkin sitten henkilöhistoriani lukuun: Muita outoja tempauksia.

Olimme pikku porukalla Nicosiassa Makarios Avenuen joulukadulla laulamassa suomalaisia joululauluja. Se oli hauskaa! En muuten ole koskaan ennen soittanut seisaaltaan. Pystykomppaus se vasta mukavaa oli. Sylvian joululaulu Nicosian joulubasaarilla keyboardilla säestettynä on kokemus, joka ei nyt erityisen liikuttava ollut, mutta jää kyllä mieleen. Samoin kuin erään miehen kommentti. Hän oli jotenkin vaikuttuneen oloinen ja sanoi tähän tapaan, että ”Tämä on sitä oikeaa (joulu)musiikkia”. Ei minusta ollenkaan pieleen mennyt luonnehdinta, jos ajattele suosituimpien suomalaisten joululaulujen säveltäjänimiä; Sibelius, Madetoja, Collan...  Uskon, että jotain joulun sanomasta tunkeutuu sieluun musiikin avulla ilman sanojakin. Tai siis ilman, että ymmärtää sanoja. 

Kotiin tultua iltatee, Toljanteri ja koskettavia muistoja. Pojalle tuli autossa käydystä keskustelusta mieleen tilanne viime keväältä. Tajunnan taso oli tuolloin syöpähoitojen ja romahtaneiden veriarvojen takia niin hämärtynyt, että poika on unohtanut, tai tuskin on koskaan kunnolla tajunnutkaan, että meillä kävi kylässä sukulainen Australiasta. Mutta nyt poika yhtäkkiä muistaa. Kaukaisen vieraan käynti sairasvuoteen äärellä palaa mieleen.

Käykää ihmiset sairaiden ja heikkojen luona. Muistutan tätä samalla itselleni, ja mieltäni riipaisee. Pystynkö koskaan tekemään toisille sitä, mitä toivoisin itselleni tai rakkaimmilleni tehtävän tuollaisessa tilanteessa? Ei tarvitsisi sanoa mitään, eikä edes koskettaa. Se, että antaa hetken omaa kallisarvoista aikaa toiselle, on mittaamattoman arvokasta lahjaa. Lahjaa. Voisiko sitä laittaa joulupakettiin?

Jouluvalaistumista. Päivä Larnacassa.

Pääsimme tällä kertaa sisälle Lasaruksen kirkkoon. 

Milloinkahan valot syttyvät tähän kruunuun?

  Joku sytytti tämän juuri.

Kävimme myös hautakammiossa, jossa väitetään Lasaruksen haudan olleen. Valaistuksesta tuli laitoskeittiöfiilis ja sitä unohti olevansa haudassa.

Larnacan Evankelisessa kirkossa (International Evangelical Church) oli Kauneimmat joululaulut -tilaisuus. Niitä lauletaan tänä vuonna ainakin 32 eri maassa.

Elämäni ensimmäistä kertaa lauloin joululauluja ulkomailla.
Sylvian joululaulu ei ole tämän jälkeen enää koskaan entisensä.

"Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo, sinne Suomehen kaukaisehen"

Kaupungilla oli jonkinlaiset (joulu?)karkelot. Paikalla oli joukko nuoria laulajia, sekä joulupukki. Meteli oli kova, mutta suurin osa ihmisistä näytti nauttivan siitä. Minä kaipaan hiljaisuutta, jouluherkkuja, lämpöä, (vinkki joulupukille; pehmeitä paketteja) yhdessä oloa. Ja sitä valoa. 

"Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan."

Valoisinta tässä päivässä oli, että vanhin tyttäremme saapui Suomesta Larnacaan. 

Saimme jouluksi koko perheen koolle.

"Kuusen kirkkahan luona heille, siintää onnelan kaukomaat."