Hellan ja jääkaapin välistä

Kyproksen taloudellinen tilanne näkyy katukuvassa mm. siten, että jotkut ravintolat ja liikkeet ovat sulkeneet ovensa. Mutta ruokaa ja kaikkea muutakin välttämätöntä täältä kyllä saa. Meilläkin on lähin kauppa noin sadan metrin päässä, mikä on hyvä, koska naapurit vaihtuvat koko ajan (minkähän takia). Heihin ei millään ehdi luoda sellaista suhdetta, että kehtaisi mennä kerjäämään leivinpaperia siinä vaiheessa kun suunnittelee kaatavansa pannaritaikinan pellille. Tänään hain lähikaupasta pikaisesti maitoa kaurapuuroon. 

Isommat ostokset teemme joko Lidlistä, Alfa Megasta tai Papa´s hypermarketista. Rahaa menee suunnilleen saman verran kuin Suomessakin, mutta vastineeksi asiakkaalle kertyy runsaasti ilmaisia muovikasseja, sekä muovippulloja. Maito nimittäin on täällä muovipullossa, mutta hyvälle se maistuu.  Ja onneksi pulloja voi sentään kierrättää. Tai ainakin ne voi palauttaa omaan jätelaatikkoon. Näin vasta Cyprus Mailin nettilehdessä jutun, että tuohon muovikassien määrän vähentämiseen on alettu kiinnittää huomiota, mikä on hyvä juttu.

Ruokakaupat ovat täällä ilmeisen hyvä työllistäjä. Niissä näkee jos jonkinmoista viranhaltijaa. On parkkipekkoja (eivät sakota, kuten meillä pirkot, vaan opastavat) ja kärrypirkkoja, jotka ohjaavat ostoskärrysi niiden omiin liukuportaisiin, mikäli olet menossa alas ostostesi kanssa. Tai tulossa ylös, kuten minun ostokseni tässä.

Tuotevalikoima on erittäin monipuolinen. Vai oletko nähnyt Suomessa tölkkimansikkaa?

Mitä lie pässi sanonut, kun päätä vietiin lihatiskille.

                                                     On täällä tutumpiakin tuotteita.

Lastenruoat ovat tosi kalliita, mikäli tuo on yhden purkin hinta.

Hedelmiä on täällä hyvin saatavilla ja kausittain ovat kuulemma hyvinkin edullisia. Nyt maksavat keskimäärin pari euroa/kilo. Niitä myydään kauppojen lisäksi esim. katujen varsilla, sekä torilla.

Lauantaisin on isompi toritapahtuma, jossa on hedelmien lisäksi mm. kirpputoritavaraa. En olekaan nähnyt täällä kuin yhden second hand -shopin, ja sielläkin oli jotain työkoneita. Astioita olisi ihana ostaa tuolta torilla, esim. brittirouvien parittomiksi jääneitä perintökuppeja. Mutta eipä niitä kannata täältä Suomeen raahata.

Leivät ostamme tuoreina leipomosta, Zorbaksesta, tai Sigmasta. Sen väitetään olevan auki läpi vuorokauden, mutta ei ole vielä tarvinnut lähteä leipäkauppaan keskellä yötä. Sigmasta ja Zorbaksen leipomosta olen molemmista saanut tilattua gluteenitonta leipää. Se siivutetaan samassa koneessa kuin kaikki muutkin leivät. Mutta jos pyydät, että kone puhdistetaan ensin, sitä hiukan pöyhäistään ottomaanien aikaisella pölyhuiskalla. Näin ollen et voi olla varma, miltä aikakaudelta leivinpöytä on kotoisin, ja millä siitä pölyt pyyhitään. Mutta leipä on tuoretta ja niin maukasta kuin vehnätärkkelyksestä tehty leipä vain voi olla.

Voi, jos tämä loppuu.

Muita gluteenittomia tuotteita, kuten makaronia ja pikkuleipiä, löytyy isommista kaupoista. Eniten gluteenittomia tuotteita olen löytänyt Alfa Megasta. Erikoisruokavaliohyllystä saattaa löytyä esim. ruisnäkkäriä, kuuluuhan se täällä erikoisruokavalioon.

Gluteenitonta leipää on ruokakaupoista turha hakea. Tyroksia, eli riisikakkua, kyllä löytyy, sekä pihviveitsen avulla syötäviä, vakuumipakattuja leipiä. Ravintoloissa tietämys näistä asioista on suunnilleen yhtä suuri kuin meillä De Lusignanin suvusta, joka kuulemma hallitsi Kyproksen kuningaskuntaa vuoteen 1849. Pitsa- ja pikaruokapaikat on kierretty kaukaa, mutta pitsaa onkin kiva tehdä silloin tällöin kotona. Mutta nyt on mentävä sammuttamaan uuni.