Pafoksen tiellä

B6

Limassolista Pafokseen on Googlen reittihaun mukaan noin 70 km matka ja se taittuu autolla reilussa kolmessa vartissa. Me saimme tähän matkaan kulumaan lähdes kolme tuntia. Puikkasimme ulos moottoritieltä, kun takapenkiltä tuli pyyntö käydä katsomassa Afroditen kallio, eli kivi, jolle Afrodite seilasi aikanaan simpukan kuorella. Jatkoimme siis matkaa tiellä B6. Ei se meilläkään ollut matkanteko juuri turvallisempaa kuin aikanaan meritietä käyttäneellä Afroditella. Häntä kohti ei varmasti ajanut sähköpyörätuoli, eikä auto, kuten meille kävi. Molemmat olivat siis meidän kaistalla. Mutta tilanteesta selvittiin siten, että molemmat ajoivat hetken väärillä kaistoilla. Eivät näyttäneet ajoneuvojen kuljettajat olevan millänsäkään. Autosta kyllä vilkutettiin iloisesti ohi mennessämme. 

Kourion

En tiedä, mikä tämä ensimmäiseltä pysähdyspaikalta valokuvaamani rakennus on, enkä kuvatessani tiennyt, että olemme tulossa argeologiselle alueelle, muinaiseen kaupunkiin,  Kourioniin. Olin aivan täpinöissäni näkymistä ja jostain merkillisestä, joka leijaili alueella. Tunteeko sen jotenkin, jos seisoo muukalaisena paikalla, jolla joku toinen ihminen on elänyt ja katsellut samaa horisonttia yli tuhat vuotta sitten? En ajatellut tämmöisiä tuolla, mutta päässä surrasi ja melkein istuin brittimummon syliin mennessäni autoon.  Suuni lonksahti auki, kun katsoin, että jaahas, mitä tuo nainen tuossa istuu. Mummo ja kuljettajan paikalla istunut mies päästivät makeat naurut. Aika monilla muillakin näytti olevan hauskaa. Jos parkkipaikalla on kaksi autoa, niin eikö siinä ole viidenkymmenen prosentin mahdollisuus erehtyä autosta? Mutta eipäs eksytä autoihin,

Stadium

sillä nyt alkavat olympialaiset. Mutta me naiset emme saa mennä tuosta portista sisälle tai ainakaan osallistua kilpailuun. En ole varma saisimmeko edes mennä katsomoon. Sillä vain miehet kisaavat, ilkosillaan, kohentaakseen henkistä ja ruumiillista terveyttään. 

Pentathlon

Kisapaikka, stadion, on vajaat 200 m pitkä ja ohjelma on seuraavanlainen. 1. päivä: avajaiset, 2. päivä: Poikien juoksu-, paini-, ja nyrkkeilyottelu, 3. päivä: Miesten juoksukisat, sekä vapaaottelut, 4. päivä: hevoskisa, sekä viisiottelu, pentathlon, 5. päivä: päättäjäiset. Näin kisat menivät Wikipedian mukaan ainakin antiikin kreikassa, mistä levisivät pikku hiljaa muualle maailmaan. Tällä paikalla kisoja on käyty noin vuodesta 100 jKr. Tosi harmillista, että paikka on näin tuhoutunut, mutta silti pystyi helposti kuvittelemaan, miten katsomossa istuneet miehet ovat huudelleet kisaaville pojilleen kannustushuutoja ja vähät välittäneet huikeasta merinäkymästä selkänsä takana. 

Otin stadiumista pikku kiven muistoksi. Täällä kivi on tämmöistä keltaista ja huokoista. Rannan kalliotkin ovat sellaisia, että kun istuu niille märällä uikkarilla, saa takamus kuorrutuksen. 

Apollo Hylatesin temppeli

Stadiumista noin kilometrin päässä sijaitsee Apollo Hylatesin, metsän jumalan, pyhäkkö ja temppeli. Pyhäkkö on vuosilta 50 - 100 jKr. Maanjäristys on tuhonnut aluetta pahasti 300 -luvulla. En oikein löydä sopivia sanoja kuvaamaan tuon paikan herättämiä tunteita. Sillä koskaan en ole nähnyt mitään tällaista. Etenkin tuo roomalainen temppeli tai siis sen raunioista tehty rekonstruktio melkein salpasi hengen. Kuvasta ei välity se ylväys, mikä tuossa alueen takaosassa, mäen ylärinteessä seisovassa rakennelmassa oli, käykää itse kokemassa se. Paikka on minusta aivan mielettömän hieno. Pääsymaksu alueelle on 2,5 €. 

Petra tou Romiou

Karusta maasta tunki elämää. Olivatkohan narsissien vai tulppaanien lehtiä. Näitä näkyi siellä täällä. Olisi hienoa mennä uudestaan sitten kun kukkivat. Mutta nyt pitää mennä eteenpäin. Ajettuamme taas vähän matkaa, kävimme katsomassa huikealta rinteeltä paikkaa, jossa Afroditen sanotaan syntyneen meren vaahdosta. Koska pelkäsin tipahtavani tuonne alas, en saanut paikasta kunnon kuvaa. Mutta tuolla takana häämöttää kivi, tai kallio, jolle Afrodite, rakkauden ja kauneuden jumalatar, purjehti simpukan kuorella. Huomaatko auton tuossa niemen nokassa?

Kuninkaantien kauppakeskus
Mutta viimein, päivän jo alettua painua iltaan, saavuimme markkinapaikalle, jonka valtavaa julkisivua ei voi ohikulkija olla huomaamatta. Kivisen rakennuksen tien puoleisessa, kaarevassa seinässä ei näy yhtään ikkunaa. On vain valtavan isoja, kiveen kaiverrettuja kreikkalaisia kirjaimia, jotka häämöttivät käkkyräisten mäntyjen ja solakoitten sypressien takaa. 

Rakennuksen alla oli viileä alue, johon ihmiset voivat jättää pikkurahalla ratsunsa juotettaviksi ja vahdittaviksi siksi aikaa kun käyvät ostoksilla. Täällä on miehiä, jotka erikoiset liivit päällä opastavat paikalle saapuvia ihmisiä. Jätämme ratsumme paikkaan, jonka lattiamosaiikissa on numero 43. Rakennusta kannattelevien kivipilareiden lomasta löysimme portaat, sekä vanhuksia ja tavaran kuljettamista varten rakennetun hissin. Kun pääsimme sisään kauppa-aukiolle, oli meteli korvia huumaava ja näkymä käsittämätön.

Edessämme oli valtava, kahden kerroksen korkuinen aula, jonka keskellä kohisi vesiputous sisälle istutettujen palmujen katveessa. Ympärillä oli kymmeniä myyntikojuja, sekä takaosassa valtava ulkoterassi, jossa voi nauttia kupillisen jäillä viilennettyä kyproslaista kahvia ja katsella ihmisiä, joita oli vaikka kuinka monesta maasta. Sovimme, että viivymme täällä kaksi tuntia. Minulla tuo aika ylittyi, sillä eräs vaalea, mustatukkaista lasta lanteillaan kantava nainen tuli juttelemaan, koska hän arvasi, että olen suomalainen. Juorusimme jonkin aikaa, kunnes minulle tuli niin kiire, että jouduin jättämään ostokseni (kynttilät ja pellavaisen pöytäliinan) lattialta löytyneeseen tyhjään koriin ja ryntäämään ulos myymälästä.

Kings Avenue Mall avattiin Pafoksessa 22.11. Tunnustan, että olisin halunnut mennä sinne avajaispäivänä, jos vain olisi ollut aikaa, mutta nyt oli tyytyminen 23. päivään. Tällaisetkin tapahtumat ja paikat tulevat nimittäin olemaan osa historiaa. Valtavat kauppakeskukset kertovat tämän ajan ihmisten tarpeista ja arvoista. Itse menen kauppakeskukseen silloin, jos etsin jotain tiettyä juttua, vaikkapa silmälasikehyksiä, enkä jaksa kiertää koko kaupunkia ympäri niiden takia. No, hyvä on, joskus on kiva vain käydä katsomassa ihmisvilinää ja hipeltämässä vaikkapa joulukrääsää Jumbossa. Toivoisin kuitenkin, että ihmiset kävisivät edelleen myös paikallisten yrittäjien pikku liikkeissä sen sijaan, että ostaisivat kaikki marketeista, isojen kauppaketjujen liikkeistä. On kurjaa, jos pienet, persoonalliset putiikit häviävät kaupungeista. Omaperäisistä kahviloista puhumattakaan. 

Kleftiko

Söimme lounaan Pafoksen keskustassa. Tämmöisenä päivänä tuntui sopivalle tilata kleftikoa, täkäläistä perinneruokaa. Sitä sai Kavacafe -ravintolasta, jossa oli hyvin ystävällinen palvelu ja hieno ulkoterassi. Keftiko on yrteillä maustettua lammasta, jota keitetään kääkläämieni reseptien mukaan kuudesta kahteentoista tuntia. Mureaa olikin, mutta ei kovin voimakkaasti maustettua.  Joihinkin resepteihin kuuluu myös fetajuusto, voisin kuvitella sen sopivan tähän hyvin. Appelsiineista puristettu mehu oli ihanaa.