Kello oli tänään 6.28 kun Profeetta Eliaksen kirkon kellot löivät ensi kerran. Niiden lakattua alkoi naapurin pyykkikone lingota. Pikku hiljaa kone on hivuttautunut kohti välissämme oleva kiviseinää ja nyt se rytkyttää sitä vasten. Emme ensin tajunneet, että mistä ääni tulee. Se nimittäin alkoi kuulua vasta kolmen venäläisen naisen muutettua hetkeksi naapuriimme. Liekö perustaneet pesulan tuonne. Kun kone lopettaa linkouksen, lyövät kirkon kellot toisen kerran, 7.04. Noissa kellonajoissa on jotain matemaattista mystiikkaa, mitä en ymmärrä. Mutta ainakin perheen nuorison kannalta on aivan sama, mihin aikaan paikalliset suntiot kiipeävät kellotorniin tai naapuri pesee pyykkinsä. -Ei ainakaan silmin havaittavaa vaikutusta unen laatuun.
Mutta ei minun pitänyt kertoa siitä, milloin nuoret nukkuvat ja milloin taas eivät. Ajattelin että lähdettäisiin kävelylle kun kerran aloin eilen kertoa paikallisesta liikkumiskulttuurista. Aloitetaan jalkineista. Valitse ne, mitkä laittaisit mieluiten jalkaan ja laita ne sitten takaisin kenkähyllyyn. Ellet tee näin, ennen pitkää ymmärtäisit, miksi olisi pitänyt, mutta silloin olisi jo liian myöhäistä. Opin tämän molempien kantapäitteni kautta.
Elän
niin kuin opetan, katso vaikka.
Jos sinulla on rattaita tarvitsevia lapsia, jätä ne kotiin
puolisosi tai lastenhoitajan hoiviin. Tässä muutama syy,
miksi näin kannattaisi tehdä.
Silti jotkut ovat niin rohkeita, että lähtevät
lastenrattaiden kanssa ulos. Ja on täällä ainakin yksi paikka, missä on mukava
kulkea rattaiden kanssa lukuunottamatta kyltissä olevaa ajanjaksoa.
Tämä on Limassolin kaupungin itäpuolella sijaitseva iso puisto. Kävin tuolla eilen.
Istuin
puiston penkillä ja söin eväitä. Olin nimittäin päivän kaupungilla aivan yksin,
eli siis ilman muita perheenjäseniä, mikä oli luksusta!
Otin
päivän aikana valtavasti valokuvia, myös ihmisistä, (vaikka minun oli tarkoitus kiertää optikkoliikkeitä). Joiltakin kysyin kohteliaasti luvan, kuten näiltä puistossa aikaa viettäviltä ukoilta.
Kaikilta en vaivautunut lupaa kysymään.
Avokonttorit ovat vallanneet alaa täälläkin. Asioiden
hoitaminen sujuu helposti langattomalla yhteydellä; huudat niin kovaa, että
toinen varmasti kuulee.
Valokopiot on kuitenkin viisainta säilyttää sisätiloissa ajoittain voimakkaan merituulen takia. Kävi muuten mielessä omat rakkaat nuottipinoni kotona.
Parasta
päivässäni oli, että löysin kahvilan, jota olen etsinyt monta kertaa käytyäni
siellä tänne muuttamisen alkupäivinä. Nyt huomasin sen ihan sattumalta.
Se on nimeltään Kafe Apollo ja sinne kuljetaan hämyisen aulan kautta. Apollo, auringon ja valon jumala, lymyää varjossa alla olevan kuvan taustalla.
Vanha
rouva, joka kahvilaa pitää, muisti minut ja kysyi, että otanko omenapain jäätelön ja
cappuccinon kera.
Olin ajatellut kirjoittaa vielä kotimatkasta, mutta alkoi niin kovasti tehdä mieli kahvia, että
jatkan toisella kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti