Mantelipuu kukkii vielä.
Kyproksella on helppo tehdä yhden päivän autoreissuja. Välimatkat
ovat lyhyitä ja joka puolella on paljon kiinnostavaa katseltavaa. Itse asiassa ei tarvitsisi
välttämättä lähteä edes kotipihasta minnekään, koska täälläkin tapahtuu
kaikenlaista. Eräänä päivänä huomasin että apupoika seisoo naapuritalon toisen kerroksen parvekkeen kaiteella ja master touhuaa jotain katolla. Näytti siltä, että miehet olivat kiperästi tauon tarpeessa, ainakin apupoika oli saatava kaiteelta pois. Masterin tultua katolta menin kysymään, että mitä täällä oikein tapahtuu, "Is it some Carnival happening?" Master sanoo jotain, joka suomeksi olisi, että
"Tuu vaikka kattoon". Minähän menin. Miehet tekivät asunnossa täysremonttia. Paikka oli kuin maanjäristyksen jäljiltä. Masterin kertoessa tupakka huulessa projektista minä yritin olla
yhtä asiantuntevan näköinen kuin hän viime viikolla esitellessäni virkkaamaani
pöytäliinaa.
Onneksi yksi tupakka ei kauaa pala ja pääsin
turvallisuusvyöhykkeen paremmalle puolelle. Irtirevittyjen keittiönkaappien
välissä hyppely ei ole vahvimpia lajejani, vaikka on sitä remonttia meilläkin
tehty.
Aamulla pihan poikki kulki silityslauta ja pahvilaatikko,
jossa oli ilmeisesti taulutelevisio. Olin näkevinäni silityslaudan takana
apupojan. Ei epäilystäkään, kuka täällä on pomo. Mutta apupojasta tulee sitten
aikanaan mestari, jahka hengissä selviää.
Mutta lähdetään nyt viimein sinne autoajelulle.
Lofoun kylään ei ole kuin vajaan 30 kilometrin matka
Limassolista. Tarkkuus ei täytä matkaesitekriteeriä, mutta täkäläisittäin on
aivan riittävä. Meillä tähän matkaan kului toista tuntia, koska olimme päättäneet syödä retkilounaan matkan varrella. Pysähdyimme Profeetta Eliaksen kappelin pihalle. Sieltä oli
huimat maisemat, ja pihassa oli kaksi pöytää johon seitsemään
hengen eväät juuri ja juuri mahtuivat.
Istuimme kirkon takana suojassa tuulelta ja ihmisten katseilta. Ohi ajoi muutama polkupyöräilijä sekä vanha mies viininpunaisella lava-autolla.
Kuljettaja teki kirkon
kohdalla ristinmerkin.
Lofoun kylän ominaispiirre näyttää olevan huikean kauniit vuoristomaisemat,
kivien avulla pengerretyt rinteet, viinitarhat,
sekä lampaat, jotka juoksevat villinä pitkin kylänraittia. Ihmettelinkin, mitä
mustat pienet papanat kirkon portailla olivat. Alueella on ollut aikoinaan
paimenia, jotka ovat asuneet luolissa ja myöhemmin rakentaneet kivestä talot. Talojen
lomassa kiemurtelevat kujat on päällystetty pikku kivillä. Kylästä löytyy
englanniksi tietoa täältä.
Kylä vaikutti kiviseinineen ja -teineen melko karuilta ja hiljaiselta, mutta löytyi ajoreitin varrelta
joku viehättävä taverna. Tällä kertaa ajoimme kylän läpi pysähtymättä.
Kylän väkiluku on vähentynyt vuosien saatossa
dramaattisesti. Lähes tuhat asukasta 1900 -luvun alussa, -80 -luvulla enää noin
sata. Nykyään kylässä asuu ainakin yksi mies, mutta hän ei kiinnittänyt meihin mitään
huomiota, koska nukkui.
Lofoun taannoisen väestökadon katsotaan nyt olleen kylälle siunaus.
-Ketään ei ole kiinnostanut muuttaa sinne, rakentaa uutta ja tärvellä kylän
alkuperäistä tunnelmaa ja arkkitehtuuria. Nyt kylän alkuperäistä ilmettä halutaan tietoisesti vaalia, ja se on hienoa!
Kuljettaja halusi varmistaa, ettei kyltti ole joskus vahingossa
unohtunut tien varteen. Tila-auton peruuttaminen kapealla vuoritiellä sujui
yllättävän helposti, koska kukaan muu ei ajanut kyltin ohi.
Luostarin kirkon ovelta.
Ei ole sellaista ajoreittiä, ettei yhtään luostaria. Pysähdyimme arkkienkeli Mikaelin
luostariin. Kauniisti hoidetuista hedelmäpuista ja ruukkupelargonioista päätellen luostarissa asuu joku, mutta emme nähneet kuin pari kissaa. On aika jatkaa matkaa Lanian kylään.
Kylä on todella ihastuttava kukkineen, puutarhoineen ja
kapeine kujineen. Kupari, viinin ja oliiviöljyn valmistus ovat työllistäneet
Lanialaisia. Nykyään sieltä käydään töissä Limassolissa. Kylässä on tullut jo kerran aiemminkin
käytyä, kurkkaa vaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti