Ulkomaata kynsien alla

Olen  suunnitellut sitä jo pari päivää. Josko tänään? Ehkä pyörälenkin jälkeen? Lopulta se jää kuitenkin seuraavaan aamuun. Teen valmisteluja. Psyykkaan vielä vähän itseäni. Raahaan varmaan kymmenen kiloa painavan valurautapatterin tyttären huoneesta kylppäriin ja viimein teen sen. Käyn suihkussa!

Täällä on vuodessa vain pari kolme viileää kuukautta, joten ymmärtää, ettei asunnoissa ole lämpöeristeitä eikä kunnollista lämmitysjärjestelmää. -Ollapa meillä lattialämmitys, sauna ja takka! Mistähän sitten valittaisin? Varmaan siitä, ettei meillä ole kesämökkiä, johon pääsisi pakoon kaupunkiasunnon kuumuutta. Täkäläisillä on nimittäin mökit viileällä vuoristoseudulla, jonne paetaan helteitä. Eräällä autoreissulla löysimme camping –alueelle rakennetun mökkikylän.

Olen pikku hiljaa alkanut tehdä meillekin puutarhaa. Uudessa asunnossamme on iso parveke, johon paistaa aurinko koko päivän. Täällä on paljon puutarhaliikkeitä, joissa menee pää aivan sekaisin. Eilen ostin lähes metrin korkuisen marketan 15 eurolla. Sanokaa, että olipa halpa. Ensimmäinen lukija painaa Ei kommentteja –tekstiä. Siitä se lähtee.

Lauantai on paitsi puutarhanhoito-, sekä pyykkipäivä, myös toripäivä. Kiirettä pitää.

Löysin orastavan puutarhani orvokeille istutusastian Linopetran torilta. 

Hinta oli kannen kanssa 2€, ilman kantta 1,70. Kolmenkymmenen sentin säästö on tervetullut näinä ankeina aikoina.

Suoristin ryhtiä ja kävelin ohi. 

On houkutuksia, joita ei yksinkertaisesti voi vastustaa. Yksi näistä on murukahvi torikahvilassa, pressujen alla. Ei se maku, vaan pittoreski tunnelma.

Kunhan kokeilin vain. Pittoreski. -Niin hauska ja täällä usein kuultu sana.