39 raipaniskua ja vähän rakkauttakin

On hauskaa körötellä autolla isolla porukalla. Harmi vain kun auton ilmastointi ei toimi. Laite vaatii koko ajan säätelyä siten, ettei kellään yhteensä seitsemästä matkustajasta ole liian kylmä tai kuuma, tai etteivät ikkunalasit mene huuruun. Ikkunoita on pidettävä ajaessa raollaan. Kävimme autovuokraamossa reklamoimassa asiasta, mutta siellä oltiin sitä mieltä, että auto on kunnossa, eli" no problems". Nämä ovat vain tämän auton ominaisuuksia. Minusta autossa on vain yksi ominaisuus; sukkamehun haju, joka tulee sieltä ilmastointisysteemistä, joka ei siis toimi. Mutta kestämme tätä kyllä sunnuntaihin asti, jolloin vieraamme lähtevät Suomeen ja palautamme auton. Vieraita pitäisimme mielellään pidempäänkin.

 

Ylämäki, vesisade ja iso vaihde päällä.

Minusta on käsittämätöntä, että täkäläisten mielestä turisteilla ei koskaan ole ongelmia. Olemmeko tottuneet liian hyvälle ja valitammeko oikeasti turhista asioista?

Mitä syötäisiin? Otamme monesti omat eväät mukaan autoreissuille. On mukava levittää pöytäliina vaikkapa rantakiville ja istua syömään eväitä.  Mutta sadepäivänä täytyy syödä ravintolassa. Kivan ruokapaikan etsiminen nälkäisenä ei ole kovin mukavaa. Paikan pitäisi olla kaikkien mielestä viihtyisä ja ruokalistan kiinnostava. Ja jotain keliaakikolle sopivaa pitäisi myös löytyä. Mutta tässä kohtaa joutuu aina ottamaan riskin. Vehnäjauhoa laitetaan joka paikkaan. Siinä esim. saatetaan kuivattaa liha, joka kypsennetään vartaassa. Asiasta on yleensä turha keskustella henkilökunnan kanssa. He eivät ymmärrä, mistä puhutaan, eikä tuoteselosteita ole.

Syödessä kannattaa muistaa, että vessanovet aukeavat sitten sisäänpäin...

Tulipa syötyä Pafoksen satama-alueella kivassa ravintolassa. Theolla oli kauniit pöytäliinat ja löysin lautaseltani kahden sentin kreemikerroksen alta ohuen ohuen letun, joka oli oikein hyvää mansikoiden ja jäätelön kanssa. 

Voin suositella paikkaa myös siisteyden ja ystävällisen henkilökunnan puolesta. Ja kanasalaatti näytti hyvälle. -En ehtinyt kuvaa ottaa, kun kupin pohjalla oli jäljellä vain muutama krutonki.

Tässä tulee vielä kirkkoesittely. Vuorossa on Pafoksessa sijaitseva Agia Kyriaki -kirkko (The Panagia Chrysopolitissa church). Kirkko on rakennettu 1200 -luvulla varhaisbysanttilaisen basilikan raunioille. Yläkuvassa punaisella näkyy ilmeisesti kirkon alkuperäinen malli, sinisellä on piirretty myöhemmin tehty laajennus.

Kirkon edessä (kuvassa oikealla) on pylväitä, joista yhden sanotaan olevan Paavalin ruoskintapilari. Hän sanotaan saaneen siihen sidottuna 39 ruoskaniskua noin vuonna 45 jKr vieraillessaan saarella lähetysmatkalla. Muukalainen, joka uskalsi nousta Afroditen palvontaa vastaan ja kertoa kristittyjen Jumalasta, sai selkäpiitä myöten tuntea olevansa ei toivottu vieras täällä. 

Kirkko on sisältä hyvin kaunis ja tunnelmassa on jotain mystistä. Liekö vanhan kirkon raunioista ja kenties sen alla olevista vanhoista haudoista jäänyt paikkaan jotain salaperäistä karmaa.  Äh, eihän sana karma sovi tähän ollenkaan, mutta en nyt muutakaan keksi. Sisäkuvat on otettu joulun alla. Kirkon ovet olivat eilen lukossa.

Alttarilta katsottuna vasemmalla ikkunan edessä on urkurin paikka. 

Plaah. Digitaaliurut täälläkin.

Auringonsäteet tunkivat pilvien raosta ajaessamme yläkaupungin halki. Piti napata kuva ennen kotimatkaa ja todeta kotona, että "eihän tää kuvassa näytä millekään". Kuva on silti minulle tärkeä, koska sen avulla muistuu mieleen tuon hetken tunnelma.

Ja mitä tulee Afroditeen, rakkauden jumalattareen, niin rakkautta näytti olevan ainakin Afroditen synnyinrantaan johtavan tunnelin päässä.