Päivä Kyreniassa

Selkomielinen postaus kaltaisilleni uteliaille keltanokille.

Yöpöydälläni on kasa Kyproksesta kertovia matkaesitteitä. Niitä iltaisin lueskelen. Turisti-infosta haalimani esitteet ovat kaikki englanninkielisiä, mutta sain jostain käsiini vuonna 2003 painetun suomenkielisen esitteen (Kyproksen matkailuorganisaatio). Johdannossa lukee: ”Valitettavasti merkittävä osa kulttuuriperinnöstämme on heinäkuusta 1974 alkaen ollut turkkilaisten miehittäjien hallinnassa, minkä vuoksi siihen ei pääse tutustumaan. Tämä osa kulttuuriperinnöstä on joutunut tahallisen ja vakavanlaatuisen tuhon kohteeksi, koska turkkilaiset joukot pyrkivät järjestelmällisesti muuttamaan valloitetun Kyproksen demograafista ja kulttuurillista yhteiskuntarakennetta.”

 

Tämä on uusin suomenkielinen esite, jonka olen onnistunut saamaan käsiini neljän täällä vietetyn kuukauden aikana. On siis parasta lähteä itse katsomaan, miltä tuolla pohjoisessa näyttää. Eikö sinne muka päässyt vielä kymmenisen vuotta sitten? Ilmeisesti raja on avautunut kohta esitteen painamisen jälkeen. Mutta mitä tarkoittaa demograafinen? Keltanokalla on paljon kysymyksiä.

Kyrenian satamakaupunki (Girne) on sopiva yhden päivän matkailukohde. Matka Limassolista Girneen on linnuntietä alle sata kilometriä. Vuokra-autolla, kävellen ja taksilla kuljettu matka kestää noin kaksi ja puoli tuntia ja siinä ajassa ehtii myös juoda yhden cappuccinon. 

Päästäkseen pohjois-Kyprokselle on ensin mentävä Nicosian kaupunginmuurien sisäpuolelle. Venetsialaiset rakensivat tämän ympyränmallisen muurin 1500 -luvulla. Muuri on 4,5 kilometriä pitkä ja  kätkee sisäänsä rajanylityspaikan. Auton voi jättää parkkiin bussiterminaalin viereen, maksaa 4-6 euroa/päivä. Rajanylityksestä olen jo aiemmin kirjoitellutkin, parakalo. Mutta en kertonut, että vanhan kaupungin kävelykadulla hieman ennen rajaa on Mac Donalds, josta voi ostaa sen cappuccinon. –On nimittäin hyvää ja edullista. 

Rajalla näytetään passi ja täytetään lomake, johon kirjoitetaan oma nimi, passin numero sekä kansalaisuus. Moni ei ehkä haluaisi lomakkeen leimoja passiinsa.

Rajanylityksen jälkeen voi vaihtaa valuuttaa, eli euroja Turkin liiroiksi. Eurotkin käytännössä käyvät, mutta huomasin, että ainakin joissakin liikkeissä on ”eurolisä”, eli on edullisempaa maksaa liiroilla, jos aikoo jotain ostaa. Ostoksia voi maksaa monissa paikoissa myös pankkikorteilla. Hintataso on mielestäni lähes samaa luokkaa kuin eteläpuolella. 

Eksymisessä on se hyvä puoli, että reittiä etsiessään voi nähdä kaikenlaista hauskaa.

Utelias turisti työntää nokkansa (tai jalkansa) joka paikkaan. Ja jos joku huomaa, kysyt vain kohteliaasti neuvoa, että mihin suuntaan kannattaisi tästä kohta lähteä.

Kombos –taksille on noin 10 minuutin kävelymatka rajanylityspaikasta. Kartalla reitti näytti tosi selkeälle; isoa tietä pohjoiseen ja taksiparkki löytyy oikealta vähän ennen Kyrenian porttia. Mutta käytännössä tämä ei ollut niin helppoa. Mikään teistä ei näyttänyt erityisesti päätieltä ja risteyksiä oli aivan liikaa. Onneksi ihmiset olivat ystävällisiä ja opastivat. Näiden talojen lomitse olisi pitänyt mennä. Kuvat otin paluumatkalla selkäni takaa.

9 hengen taksiin mahtuu kuljettajan  lisäksi 10 matkustajaa. Auto lähtee liikkeelle vasta kun siinä on tarpeeksi kyytiläisiä. Matka kestää noin parikymmentä minuuttia ja maksaa vain 5 liiraa.

Taksin kyydissä.

Kombos-taksin päätepysäkki Girnessä on lähellä satama-aluetta. Jos lähdet kävelemään itäpuolitse, löydät matkan varrelta St Andrewin anglikaanisen kirkon. Kuvassa ristipistotyö kirkon alttarilta.

Satama-alueella on 1500 –luvulla rakennettu linna, jossa kannattaa käydä. Sieltä on kuulemma upeat näkymät alueelle. Me päätimme jättää tämän kokemuksen seuraavaan vierailuun.  Linna on rakennettu 1500 –luvulla kuten muurikin. 

Sataman omaperäinen tunnelma, sekä Kyproksen värikkäästä historiasta muistuttavat rakennelmat, tekevät kaupungista erityisen mielenkiintoisen ja jännittävän. Kaupunki vaikuttaa aika pieneltä, mutta siellä on elävä tunnelma. Katukuva on eurooppalaisen silmiin melko eksoottinen. 

Infopisteestä löysimme suomenkielisen Pohjois-Kyproksen opaslehtisen, ensimmäinen ”voimassa olevan” koko saarella oloaikanani! Törmäsimme myös muutamaan suomalaiseen turistiin pohjoispuolella, joten esitteelle lienee tarvettakin. 

Palatessa poikkesin Pohjois-Nicosiassa lankakauppaan. Kaupasta minulle kertoi eräs Agia Napassa asuva, neuletöitä tekevä mies, pari viikkoa sitten. Oi, ihanuus, miten paljon värejä! Suurin osa langoista oli akryyliä, mutta täältä löytyi myös tosi laadukkaita puuvillalankoja. 100 gramman kerä maksoi noin seitsemän liiraa. Eurohinnaksi oli merkattu 3,75.  

Jos menet Kyreniaan pohjoisesta päin, voit tehdä vastaavasti päivän, parin reissun Etelä-Kyprokselle, vaikkapa Limassoliin. Tervetuloa!