Meille on tullut vieraita kolmen tuhannen kilometrin päästä. Siksi en halua nyt käyttää aikaa blogin kirjoittamiseen. Mutta nopeasti,
tajunnan virtaan heittäytyen, viikon helmet.
Myöhäinen päivällinen parvekkeella miehen tultua Suomesta.
Kello yhdeksän, lämpötila 20. Grillattiin iltahämärässä. Oma perhe siinä,
Suomessa asuvaa tytärtä lukuunottamatta. <3
Kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa. Täällä kuulee niin monenlaisia elämäntarinoita ja tapaa ihmisiä eri puolilta maailmaa. Myös Kyproksella asuvissa suomalaisissa on mielenkiintoisia
persoonallisuuksia. On aina ilo tutustua uusiin ihmisiin. Mutta kurjaa hyvästellä. Osa on jo
nimittäin lähtenyt Suomeen. Paljon terveisiä, jos vaikka Ämmä, J
tai Hauho, satutte tätä lukemaan!
Naistenpäivän hartaushetki St Catherinen kirkossa (pidettiin perjantaina). Kuvat
ovat tästä tilaisuudesta. Paikalla oli kymmeniä eri maista kotoisin
olevia ihmisiä, lähinnä naisia. Tilaisuus pidettiin englanniksi. Nyt muuten ymmärrän, mille
tuntuu ihmisestä, joka tulee valittamaan messun jälkeen kanttorille, että ei
tuntenut yhtään virttä. –Harmittaa ja suututtaa. Minä osasin melodian
ainoastaan yhteen lauluun. Nuotteja ei ollut. Olisi ollut niin hienoa
osallistua laulamiseen. Tämä oli minulle
tarpeellinen kokemus ja haluan sen siksi muistaa.
Tämänaamuinen kävelylenkki ystävän kanssa. Asioiden jakamista. Samanlaisuuden tunnetta, vaikka olemme
melko erilaisissa elämäntilanteissa ja eri ikäisiä.
Iltakahvit vanhassa kaupungissa porukalla. Elävää musiikkia,
perinteistä ja paikallista. Käsityöläisiä myyntipöytineen. Myyjät sytyttelivät
kynttilöitä ja lamppuja kun ilta pimeni.
Tämä hetki. Maailman arkisin ja tavallisin. Astianpesukone
hyrskyttää, miesväki on vaipunut wlan -koomaan, tytöt sovittelevat toistensa
vaatteita, jääkaapista löytyy pari palaa Fazerin sinistä. Levollinen väsymyksen tunne, hiljaisuus.
Kauniita unia, enkelin kuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti