Reissut virkistävät mieltä. On hienoa tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Mutta jos kuudentena reissuaamuna kysyttäisiin ruumiilta, että mitä tänään tehtäisiin, se murjottaisi ja sanoisi haluavansa vain nukkua. Tai, no, kahvilaan se kyllä lähtisi.
Kuusi päivää huikeita nähtävyyksiä, juoksemista metron portaissa, hyvien ruokapaikkojen etsimistä, kokouksia, nukkumista liian kuumassa huoneessa tai meluisessa hotellissa (kreikkalaisten yläkoululaisten kevätretki tehtiin tänä vuonna viikolla 12: ma - ke), kerjäläisiä, mielenosoitus, katusoittajia, hotellihuoneen minibaarista iltapalaksi kaivetut kalkkunasiivut ja lidlin kestoleipä, museon aulasta kerätyt "isthisfree" -prosyyrit kun sisäänpääsylippu neljälle hengelle tuntuu liian kalliilta, neuvottelua ohjelmasta perheenjäsenen kanssa tyyliin: kävelykierros teemalla antiikin aarteet Ateenassa, Paavalin lähetysmatkat, vai mennäänkö metrolla ostoskeskukseen. Janiinedelleen.
Eikä mene kuin muutama kuukausi niin kaipaan tätä taas.
Pikku hiljaa kokemusten sekamelskasta erottuvat ne, joista tulee niitä ikuisia, elämänvoimaa antavia, muistoja. Yksi niistä voisi olla vaikkapa tyttären kanssa juodut päiväkahvit kuvassa näkyvän kukkulan laella. Orastavat vaivasenluut kiittää.
Olimme sopineet, että haemme auton vuokraamosta kotiinpaluuta seuraavana aamuna kello kymmenen. Pulju oli pimeänä. -Edes vahtikoiraa ei näkynyt. Ovessa oli lappu, "next door, please". Se oli kioskin ovi. Kioskissa ollut mies soitti puhelun, päästi meidät sisälle vuokraamoliikkeeseen ja hävisi johonkin. Jäimme hämmentyneinä haistelemaan ilmapiiriä (tupakka ja koiran pieru). Kohta liikkeen yläkerrasta tuli kaksi unenraukeaa nuorta miestä hiukset pystyssä. Taas puhelinsoitto ja lopulta saimme kirjoitettua vuokrauspaperit. Nähdessään minun hyppäävän rattiin, tuli toinen pojista näyttämään, miten auto käynnistetään. Argh. "Se akka väitti, että sillä on ajokortti". -Näin poika varmasti sanoi kaverilleen meidän lähdettyä.
Mutta nyt istun parvekkeella ja syön jukurttia hunajan ja
myslin kera.
Mandariinipuu tuoksuu.
Mies huutaa suihkusta, että sammuttakaa pyykkikone, hanasta
ei tule vettä.
Nypin parvekekukista kulahtaneita kukintoja. Laventeli on
selvästi nauttinut helteistä.
Kohta keilahallin parkkipaikalle pitäisi tulla vanha mies, jonka kanssa kuuntelemme
sunnuntaisin yhdessä barokkimusiikkia. -Mies autossaan, jonka avoimesta ikkunasta soi Bach,
minä
parvekkeellani, piilossa pelargonioiden takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti